Seison tiheän metsän laidalla. Polku katoaa sumuun. Tiedän, että unelmani odottavat toisella puolella. Mutta minua pelottaa. Pelkään, että kaadun, kadotan itseni. Pelkään epävarmuutta. Mitä vaaroja pimeydessä lymyää? Entä, jos löydän vain tyhjyyden ilman pakoreittiä? Kai se riski on otettava. Ilman unelmiani maailma ympärilläni murenee kuitenkin. Askel kerrallaan tie paljastaa itsensä.
Oikeastihan olen ollut tällä polulla jo pienen ikuisuuden. On hankala nähdä, kuinka pitkälle olen kulkenut tai olenko liikkunut ollenkaan. Joka päivä olen saman päätöksen edessä. Jokainen päivä on yksi ensiaskel lisää tuntemattomaan.
Ja taas mennään.
