Sieluni syvyyksissä on kolo, jossa liljat ja lehmukset ovat aina kukassa, ilmassa on aamuauringon kultaama utu ja pienet kastejalokivet koristavat kirkkaan vihreää nurmea. Paikka, jossa rauhoittava musiikki ei koskaan lakkaa ja niitty täyttyy keijujen kepeistä tanssiaskelista.
Oli aika, kun olin vaipunut horrokseen. Uneksija kuolemassa janoon ihmeiden kuivuneella purolla. Yksi henkilö, ihan vain läsnäolollaan, olemalla oma tätä maailmaa suurempi itsensä, auttoi minua löytämään itseni jälleen ja täyttämään minut elämällä. Hänen kauttaan löysin tämän nimimerkin, Vantórea, joka quenyaa, J.R.R. Tolkienin haltiakieltä ja tarkoittaa sarastuskävijää. Tämä nimi, sen käännös sekä ihka ensimmäinen YouTube coverini Namárië – Galadriel’s Lament on kaikki omistettu tälle hyvin erityiselle henkilölle.
Vaikka emme ole nähneet pitkään aikaan, on tämä henkilö kasvattanut ikuisen syksyn puutarhan, inspiraation paratiisin, sydämeeni.
Kiitos.
